perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tekokiipeilyä

Talvista teknoilua on ollut tarkoitus harrastaa, samoin keväinen kiipeily Olhavalla on kokematta, joten näiden yhdistäminen sopi tähän kevääseen. Talvesta nyt ei enää voi puhua, mutta teknoiltua tuli ihan mukavasti. Olhavalammen jäällä liikkuminen toi helpotusta sektoreilta toisille siirymiseen.

Visva A2 on kuulunut to-do listalleni jo pidemmän aikaa, joten sehän tuli riipaistua heti kättelyssä. Ja pettymystä se ei todellakaan tuonut. Lyhyt, mutta monipuolinen reitti on suositukseni, mikäli teknoilu Olhavalla kiinnostaa. Ja talvella lähtökin on helppoa jäältä. Reitti olisi mennyt kliinisti, mutta yläosan halkeama oli jäässä, niin vasaroin muutaman bird peak tyyppisen haan.

Jääruuvit apuna ala-ankkurissa

Reitin kakkostelu © Eero Myrsky
Halusin myös kokeilla isompaa teknogreidiä, joten päädyin Heart of Stone A3+ reitille. Reitti ei ihmeempiä ongelmanratkaisutaitoja vaadi. Kasa näitä linnunnokkia ja reipasta mieltä riittää. Suurimmat ongelmat oli taas reitin lopun ollessa jään peitossa. Toinen A3+ mitä tuli katseltua oli Haulbag-mies, mutta jätetään se asia vielä hautumaan. Sen verran kuumottavalta reitti näytti.

In the Heart of Stone

Hakut ja jääraudat olisis olleet paikallaan reitin lopussa.


Done that
Eero reitillä Rovaniemi-Turku all night long A2
Myös vapaakiipeilykausi tuli aloitettua samalla. Ukkosenjohdatin olikin ihan napakka aloitus kauteen.
Kevät meiniki?

Oli siellä muitakin © Eero Myrsky

Oldie A2 © Eero Myrsky

Oldie ylhäältä

Poikkarin kakkostelu on rankkaa puuhaa?

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Köyden jatkona

Valokuvia viime kesältä. Suurin osa Hannan kuvaamia.

Leipäkkäilyä
Jammailua
Nu moon
Trad is the shit!
Tollonvuoren siistit släbit
Hurissalon Helmi
Hauskaa

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Boulderkesä elävänä kuvana

Köysikiipeily on tehnyt tilaa boulderoinnille tämän suven aikaan. Ajattelin että koitetaan nyt vähän panostaa vähän boulderiin, jos siinä vaikka kehittyis. Uusille numeroille en ole päässyt, mutta kyllä ulkoboulderointi näkyy positiivisesti köysikiipeilyssäkin. Niin ulko- kuin sisäkiipeilyssä. Toki sisätreeniäkin on välillä suoritettu.

Taas olen kuvaillut kiipeilyjäni ja nyt sainkin inspiraation tehdä pienen videokoosteen kesän bouldereista. Vielä jäi pari pätkää kovalevylle, mutta katellaan niitä syssymmällä. Videotallenteet tulee yleensä tehtyä yksin, vaikkei se mikään sääntö ole. Yksin boulderoidessa kuvaaminen on vaan hyvää oheistoimintaa. Seurassa taas jutustutelu, spottaus ja kannustaminen ottaa oman osansa niin ei aina jaksa kameraa viritellä. Kuvaus tosin on mulla ollut aika huonolla teknisellä tasolla. Staattista kuvaa, maksimissaan kahdella kuvakulmalla puhelimella kuvattuna. Kiipeilytekniikka ei vielä ole hioutunut kovin kauniiksi ja kuvatut pätkät ovatkin vain tallenne sendaustaistelusta omien rajojen ääripäässä. Autenttinen dokumentti kiipeilysuoritteista.



Muutama sana videon bouldereista. Ensimmäisenä on kauden aloitus Liperin kiviltä, jossa mainio krimppi + slouppikanttinen Kantti SS 7A+. Toinen pätkä on Juuan Nunnanlahdeta, jossa monesti Hirven Hommat 7B+:n alkua ihmetelty probleema aukesikin brutaalilla pinchaamisella (mikä sana?) ja huukkaamisella. Kolmas on Kivilahdessa Nuutin leiskauttama Aeroflot 7B+, joka otti varmaan kaksi yrkkää. Kivilahdessa sain myös kiivettyä pitkäaikaisen projektini Garmin 7C:n. Tämän kohdalla piti sattua monta asiaa kohdalleen että reitti taipui. Ensinnäkin sateetonta keliä oli ollut pari viikkoa ja sitten sattui pari hellepäivää. Helle tällä boulderilla on hyvä asia, koska paikka on niin kostea. Garminillekin olen monesti tullut toteamaan että otteet on märkiä, vaikkei ole satanut useaan päivään. Toinen asia, mikä edesauttoi sendausta, oli hyvät yöunet ja kiireetön päivä. Väsyneenä tai huonosti palautuneena ei kiivetä niitä omia maksimeja. Itikoita ja paarmoja oli hirveästi, mutta sellaista se keskikesällä on. Viimeisenä vielä ensinousu Toinnein Keiju -kiveltä Lieksasta. Kivi oli ilmestynyt jossain vaiheessa 27cragsiin ja ihmettelinkin että mites sieltä korvesta kivi on löydetty. Kuulin myös juttuu että se olisi jossain Geokätköilysivulla ollut, mutta mä niistä mitään tiiä. Kivi oli kesämökkiä, niin sieltä sai kivat pienet bouldersessiot piristämään kesälomaa.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Big wall tekniikkatreenit Olhavalla

Jossain vaiheessa elämää tahdon kokea bigwall-kiipeilyn vaikeudet ja hienoudet. Vaikka en ole mikään korkeiden paikkojen friikki, jokin siinä seinällä elelyssä ja nousemisessa viehättää. Ja jos on haaveita, jotka kokee mahdolliseksi toteuttaa, sitä kohti sitten pienin askelin koittaa suunnistaa. En tiedä onko tämä mahdollista vielä tälle kesää aikataulujen ja elämäntilanteen takia. Ensimmäiseksi paikaksi luonnollinen valinta kokea usean päivän bigwall fiilikset on suunnata Stora Blåmannin pohjoisseinälle Norjaan.

Olhavareissun alkuperäinen idea oli tulla jo aikaisemmin keväällä jäiden aikaan. Ja oli tarkoitus myös kiivetä jotain teknoreittejä, mutta perushommien harjoitteluun meni jo sen verran aikaa että oikeat teknoreitit jäi odottelemaan. Kiipesimme kliinillä teknolla ja vapaakiipeilyllä (vaelluskengillä) helppoja reittejä.

Ensimmäinen asia oli tietysti portaledgen pystytys. Ledgehän me vuokrattiin Adventure Partnersilta. Koskaan en livänä moista ollut nähnyt. Yrityksen ja erehdyksen kautta saatiin ledge läjään ja ensimmäinen yö menikin teltta-alueen seinän juuressa. Siitäpä olikin hyvä seuraavana päivänä tehdä pienet haulaus- ja jumarointitreenit aamusta, sekä perus teknoilutekniikan kertaus. Iltapäivästä suunnattiin laatalle ja pystytettiin ledge Lenina-T ankkurille. Nyt ledgen pystytyksen vaikeusaste hieman nousikin seinällä roikuskelun takia. Lisäksi kaikki remmit tuntui olevan täysin sotkussa. Itsellä meinasi jo hermo mennä, mutta Eero onneksi jaksoi pysyä rauhallisena. Ja kyllähän se kasaan saatiin. Hienoahan se oli bisse ottaa ja unetkin onnistui hyvin.

Ensimmäinen yö portaledgessä
Haulaus- ja jumarointitekniikkaan tutustuminen.
Tricam ensimmäistä kertaa käytössä.
Salamateknoa
Lisää haulausta.
Viimein ledge kasassa, nyt selfieitä!
Eli ledgieitä
Viimeiset haulaamiset.
Hienot on taustat.
Ja eikun kotia.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Lappeenrannan kisat

Eli NorppaBoulderit. Koitin lähteä kisoihin hieman eri moodilla kuin yleensä. Yleismoodi minulla on ollu että hyvää treeniähän tää on. Nyt ajattelin että koitan kaikkia reittejä ja millekään reitille ei saa ottaa kolmea yrkkää enempää käymättä välillä jossain muualla. No lopputulos ei ollut samaa kuin olisi toivonut. Kaikkia reittejä en kokeillut. Lisäksi kiipesin reittejä liian hitaaseen tahtiin, osa jäi kiipeämättä ajan puutteen vuoksi. Hidastelu johtui voimien säästelystä ja kohteliaisuudesta "mee sinä vaan, mä ootan tässä". Tän talven kisat on varmaankin kisattu, koitetaan järkevämmin seuraavana "kisakautena". Kameraa ei tullut mukaan, mutta tässä pari kännykkäräpsyä finaaleista:



sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Jyväskylän kisat


Aina löytyy ensimmäinen kerta jokaiselle asialle, tällä kertaa vierailu Jyväskylän Boulderpajalle kisaamaan. Kisavalmistautuminen oli kaksipäiväinen päänsärky ja pelko flunssasta. Hyvin silti jaksoin kiivetä vaikka parin vaikeamman väännön jälkeen aika pahat jälkihiet iski päälle. Tässä vielä valokuvia todisteeksi että oltiin paikalla:

Vain yksi kiipeilijä kerrallaan.
Hikinen kalju -mies
Nuutti
Juha
Koponen on kuulemma ruvennu bodaamaan, jalkapäivät vaan on unohtunu.
Sijoitus taisi itselläni olla 26/52 eli tämän keskinkertaisempi en voinut olla. Parasta oli kuitenkin voittaa arpajaispalkinto, valitsin BD:n liian isot housut, pitänee varmaan ruveta bulkkaamaan. Boulderpaja oli paikkana ihan kiva ja henkilökunta reipasta. Myös reitit oli hyviä minun makuun, sopivan yksinkertartaisia kisavääntöön. Patjastahan me hieman itkettiin, jalat däppäsi tuohon kulmaan ja muutenkin liian kovalta tuntui, mutta kyllä se pädin voittaa.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Kiipeily on vapaus

Moottoripyöräily on jollekin elämäntapa tai kiipeily toiselle. Minulle ei, ne on vaan harrastuksia. Vai onko? Nyt en siis puhu motskailusta vaan siitä mistä tässäkin blogissa on jaksettu jauhaa. Kiipeilystä olen vain huomannut viime aikoina, että se merkkaa todella paljon. Se on pakopaikka arkeen, se on kunnosta huolehtimista, sosiaalisuutta, haasteita, mahdollisuuksia, unelmia, reissuja. Ennenkaikkea se on vapautta. Minulle kiipeily on vapautta. Silloin ei mietitä työasioita tai kotiaskareita kun kiinnekohta maailmaan käännetään vertikaaliksi. En silti koe että kiipeily olisi minulle elämäntapa. Välillä sen toivoisi olevan. Yleensä on ihan hyvä että se on vaan harrastus.

Joskus suunta on alaspäin. © Sissonen
Jääkiipeilyn lopettamisen pohtiminen on tuonut ajatuksia siitä, mitä sitä haluaa tehdä, mitä todella haluaa tehdä ja mitä voi tehdä. Joskus käytin paljon aikaa sen miettimiseen, mitä kannattaa tehdä. Siinä ajatusleikissä voi mennä todella pitkälle, valitsee sitten polkunsa minne suuntaan tahansa. Jossain vaiheessa kuitenkin tuon mitä kannattaa tehdä ajatus loppui ja tilalle tuli mitä haluaa tehdä. Tämä tuli jossain kiipeilyn aloitushuumassa. Mikään menestyminen missään ei kiinnostanut, kunhan perusasiat on kunnossa ja ollaan onnellisia.

Sisähalkeamaa ja hevimeinikiä Kuopiossa. © Sissonen
Jos ajatellaan rehellisesti, perhe on paras asia mitä minulle on suotu. Lapset ja perhe-elämä ei aina vaan käy yksiin kiipeilyn kanssa. Ruuhkavuodet kuluttaa ja lapsia kuskaillaan kavereille ja harrastuksiin. Vaimo on iltavuorossa ja treenit jää välistä. Töissä pitää käydä ja kotihommiakin olis. Lapset on vain kerran pieniä, mutta ikuisesti et elä itsekään. No sisäkiipeilytkin maistuu näin talvella ja lähikaltsilla pyörähtäminenkin on ok. Usein enemmänkin kuin ok. Viikon kohokohta yleensä. Mutta päiväreissu on jo luksusta ja pidemmät reissut unelmia. Ja unelmia mulla tuntuu olevan. Ainakin välillä. Osa jää elämään ja osa kuolee pois. Diggailen suuresti kiipeilyllistä elämäntapaa ja matkustelua eri paikkoihin kiipeilyn merkeissä. Vaikka huomaan kyllä pitävän ajatuksesta että lähialueillakin riittää minulle puuhaa vielä pitkäksi aikaa ja pakko tästä ei ole minnekään päästä. Silti aina välillä mielen valtaa ajatus retkeillä erilaisissa paikoissa kiipeilyn merkeissä.

Ideologiani on ollut että jos perheen perustaa, niin silloin toimitaan suuremman hyvän nimissä ja on parempi unohtaa itsensä. Suuremmalla hyvällä tarkoitan elämän jatkumista. Minusta elämän tarkoitus on elämän jatkuminen. Se että kasvit kasvaa ja eläimet (ihmiset) lisääntyy niin että elämä jatkuu. Jos tämän kaiken elämän tarkoituksen hyväksi toimimisen jälkeen ihmiselle jää aikaa, voi sen käyttää sitten vaikka kiipeilyyn. Mutta kiipeily ei ole elämän tarkoitus vaikka joskus siltä voisi tuntuakin.