Jääkiipeilyä Mätäsvaarassa

Lieksan perukoilla on vanha kaivoskylä nimeltä Mätäsvaara. Sieltä löysin viime postauksessa kertomani jääputoukset. Putoukset ei liity kaivokseen, vaan ne ovat kasvaneet junaradan kallioleikkaukseen. No pari päivää löydöstä, niin eikun sinne hakkuja heiluttelemaan. 130 km autolla, parisataa metriä hankea ja ehkä puoli kilsaa junarataa pitkin, niin oltiin mestoilla. Todettiin että putouksen korkeus on 20 metrin luokkaa. Jäätä oli paljon ja se oli hyvälaatuista. Hyvin olisi voinut liidatakkin, jos osais ja pystyis. No me viriteltiin kahdet eri yläköydet. Ankkurit tehtiin puihin lisäköydellä. Itsellänihän ei ole jääkiipeilykamaa, mutta onneksi sain niitä vielä lainaan.

Luulenpa, että tästäkin lajista saa hyvän harrasteen. Nimittäin jos aloittais joskus liidaushommelit, ja ehkä mixtamättöä sekaan. Kunhan vaan sais metrejä vähän enemmän, kerta talvessa ei oikein riitä. Hyvinhän sitä ylös pääsee, mutta onhan se huoletonta ja huolimatonta huiskimista yläköydessä. No antaahan homman hautua, ehkä niitä jäärautaostoksi pitänee miettiä tosissaan ensi syksynä.

CAMP:in lainaraudat ja hiihtovaellusmonot, toimii moitteetta.

Kohta topissa.

Onhan se hauskaa. © Jari M.

Kun pääsimme takaisin autolle, huomattiin että penkka on sulanut ja auto hieman uponnut. No aikamme siinä lapioitiin ja veivattiin edestakaisin, käytiin jopa renkaiden alle puuta metsästä, mutta eihän se lähtenut. Eikun tarpomaan räntäsateessa lähimmälle talolle. Matkaa taisi olla lähemmäs kaksi kilometriä. Talon isäntä soitti traktorimiehen hätiin. Ja sieltähän se mobiili nousi ja kotiinkin päästiin.

Onneksi löytyy auttavia traktorimiehiä.

Etsivä löytää

Lomaviikko menossa ja olen Lieksassa käymässä. No arvelin pyhittää päivän lumikenkeilyyn. Ja jotta hommassa olisi jotain järkeä, lähdin etsimään kiipeilypaikkoja. Ensimmäisenä suuntasin kohti Mätäsvaaraa, jossa jo viime keväänä yhden kallion juurella kävin kaverin kanssa kastelemassa kengät. No samalla reissulla näin junaradalle louhitun kallion, joten arvelin nyt käydä sitä katsomassa. Ja mitä sieltä löytyikään, todella hienoja jääputouksia. Korkeutta varmaan 15 metriä ja jää huippukuntoista. Katotaan, joutuuko vielä jääkiipeilyä harrastamaan tälle talvea.

Putouksia on useita.

On ruskeetakin jäätä.

Tässä ehkä helpompi.

Tässä tätä jäätä sit on.

Ice ice baby!

Täällä vois kiivetä jäätä, mixtaa, drytoolia...

No sitten kävin vielä sillä luonnonkalliolla tarpomassa. No ei se enää näyttänytkään kovin hyvältä. Eli ei ainakaan sporttireittejä sinne. Ehkä jotain tekno- tai trädiharjoitusta siellä vois tehä. No sitten siirryin 10 km autolla toiseen paikkaan. Metukkaleipää ja kahvia koneeseen ja eikun hangelle. Nyt oli tarkoitus etsiä bouldereita. Kartta lupaili hyvät mestat, toistakymmentä T-kirjainta oli laitettu kartalle väärinpäin. Ja eikun katsastamaan. Joskus kymmenen pikkulohkareen jälkeen arvelin että turhaa hommaa, ei täältä mitään kiivettävää löydy. Lähdin ylittämään erästä suota ja katselin vähän takaisinpäin, jotain harmaata siellä näkyy keskellä rinnettä. No pakko kait se on tsekata ja eikun takaisinpäin. Ja löytyihän sieltä lohkare. Todella hieno murikka. Suomalaisittain varmaankin highball, joku 5m korkea hänkki. Muiltakin sivuilta löytyi pienempiä hänkkipyllistyspaikkoja.

Se on hänkki ja pienillä otteilla.

Keskilinja on minun projekti, greidi varmasti seiskaa.

Sanoinko jo että se on hänkki?

Tätä pitää kyl viimeistään kesälomilla ruveta putsaamaan. Kiipeämiseen kyl tarvitaan pari pädiä ja hyvä spottaaja. Pikkasen kaukana tämä kyllä on, 130 km joensuusta. Eli ei kyllä iltasin töitten jälkeen tälle mestalle mennä.

Kevyesti kovaa

Taitaa olla jo kevättä ilmassa. Aika monen puheet on kääntynyt jo kallioilla tai kivillä käymiseen. Ja kyllä itselläkin jo ajatus ulkokiipeilystä kutkuttaa kovasti mieltä. Mutta lunta on vielä aikas reippaasti, vaikka onkin lämmin. Tulikin aamusta pieni hiihtolenkki heitettyä metsässä. Ja pieneksi se jäikin; sukset upposi, monot sattui jalkoihin ja oli kuuma! No heitin sukset nurkkaan, vähän lounasta ja eikun keiville. Mukavaa kevyttä boulderia tuli heitettyä, ja pari kiipeämätöntä reittiä sain kiivettyä. Annoin ekan 7a:n greidinkin yhdelle tekemistäni reiteistä. Sitä sai työstää usemman kerran ja usemmassa osassa. Sitten kun kiipesin, kaikki loksahteli kohdalleen kevyesti ja helposti. No sisäreittien greidaus on aika vaikea laji, että antamani greidit voinee heittää suuntaan jos toiseen. Varsinkin kun en oikeaa 7a:ta ole kiivennyt. Nyt onkin tullut kohtalainen treeniviikko, huomenna neljännet tällä viikolla. Kaikki melko kevyesti. Nyt onkin lapset mummolassa, niin se aika pitää käyttää hyväksi. Eli treeniohjelmassa mennään viikko 2:ssa ja kaikki suunnitelmien mukaan.

Olen tässä mietiskellyt, pitäiskö ostaa lisää kamaa trädiräkkiin vai toinen pädi. Isompi kakkospädi olis kiva, jos yksin on kivillä. Jotenkin tuo yksi tuntui aikas pieneltä viime syksynä. No aina tipuin kyllä pädille, kun tipuin. Mutta mitä isompi kivi, sitä isompi ... pädi. Mut kahden pädin kanssa yksin metsässä, voi olla aikamoista menoa. Toisaalta olen ajatellut että tuon trädiräkin pitäis olla kyllä kohtuullisen iso. Että saisi sitä kamaa survottua sinne kallioon niin paljon kun haluaa. Monethan sanoo että kyllä kiilanipulla pääsee alkuun. Mutta kyllä pari camua varmasti lämmittää aloittelevan trädääjän mieltä, kun halkeema kasvaa ja kiilat tippuu alapuolella. Ehkäpä 2-4 camua ja pari hexua taidan vielä tilata kesälle. Pädiä mietitään sitten myöhemmin. No visalaskun mukaan ei vielä kumpaakaan.

New shiny metal cams... Näillä kamoilla mennää tällä hetkellä.

Kyllä anodisoitu alumiini on sitten niin kaunista. Ja vielä kaikissa eri väreissä...
Tässä muuten kätevä linkki kaikille kamahomostelijoille:
http://www.climbingtechniques.org/uploads/4/9/7/5/4975151/cam-size-comparison-chart-v2.pdf
Mulla on nimittäin meiniki että BD:n C4:lla kokoon 0.4 asti ja siitä Metoliuksen Master Cameilla, siis kun mennään pienempään päin. Toivottavasti kamoilla on myös käyttöä, sillä kohtuullisesti saa sijoittaa hyvään räkkiin. Mutta jotainhan sitä tätyy työssäkäyvän itsellekin saada.