sunnuntai 26. elokuuta 2012

Boulderointi on vaikeaa

Olen yrittänyt vähän keskittyä ulkoboulderointiin. Käytiin Samin kanssa jopa Savonlinnassakin boulderoimassa. Mutta siitä reissusta ei jäänyt käteen muuta kuin reikiä sormiin. Vaikeelta tuntuu kaikki. Ei riitä tekniikka, jalat on miten sattuu ja krimppaus ei onnistu. Vähänkään dynaamisemmat muuvit ei osu otteille. No voi olla, että kokeilemani reitit ovat liian vaikeita/vaativia minulle. Siis Savonlinnassa, kuin esim. Uurossa. Pitäisi vetää kuuri 6a...6b reittejä varmalla tatsilla ja siitä siirtyä projektoimaan jotain tiukempaan.

Mutta sehän se on se koukutus boulderointiin. Kun se ei ole helppoa. Muutenhan se olisi vain kiven päälle menemistä. Usein bouldereitten kiipeäminen vaatii taitoa. Pelkkä kunto, voima tai kova tahto ei riitä. Itselläni olen huomannut ainakin henkisten asioiden kuten keskittymisen, itseensä luottamisen ja uskalluksen puutteen vaikuttavan reitin toppaamiseen ainakin yhtä paljon kuin sormivoima tai jalkojen pysyminen jalkiksilla. Toinen mielenkiintoinen ja koukuttava seikka on betan keksiminen, eli kuinka reitti kiivetään. Millä otteilla ja millaisilla muuveilla. Ja kuten englantilaiset käyttävät boulderista sanaa problem, kuvaakin hyvin boulderin betan löytämistä. Se on kuin peli, jossa etsit ja suoritat oikean tavan läpäistä ongelma. Onkin mahtavaa että kiipeilijät ympäri maailmaa etsii näitä ongelmia, ratkaisee ne ja jakaa sen muiden kiipeilijöiden kanssa. Näin on varmaa, ettei ne ainakaan koskaan lopu kesken. Aina löytyy uusi kivi tai ainakin uusi reitti vanhaan kiveen.

If you wanna know how to play the blues...
get yourself a woman!
- Danko Jones

If you wanna know how to climb the rock...
get yourself a crashpad!
- Kiviapina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti