sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Focus hukassa

Kotona, puolet jengistä flunssassa. Ajatukset harhailee. Haluaisin kiivetä. Mielellään ulkona, mutta olisin liian kauan poissa. Onkohan tää jotain kolmenkympin kriisiä. Haluaisin mennä, kokea, kiivetä boulderii, kiivetä sporttii, kiivetä trädiä, vaeltaa, kiivetä jäätä, kiivetä mixtaa, teknoo, kiviä, kallioita, vuoria. Toisaalta haluan olla kotona, auttaa kotitöissä, olla lasten kanssa. Joskus jopa töissäkäynti tuntuu mukavalta. Sitä kultaista keskitietä. Koko nuoruuselämähän on menny johonkin tavoitteeseen menoa. Opiskelut, duunin saanti, kodin rakentaminen. Vaikka haluaa kovasti tasaisen ja mukavan elämän, sen saavuttaminen on mielenkiintoisempaa kuin itse määränpää. Tähän oli yks vanha sananlaskukin... No pakko sanoa että elän varmasti onnellisinta aikaa, mulla on työtä, lapset ja terveys. Siis mitä ihminen voisi muuta vaatia! Silti polte on.. Jonnekin. Se on varmasti ihan geeneissä ihmisellä. No oikeesti mulle riittää nää lokaalit huudit, eli siis ei ole tarvis matkustaa minnekään. Kun vään pääsis säännöllisesti toteuttamaan itseään. Ehkä se on tää talvi. Ja nää "ruuhkavuodet". Mutta en voi hyväksyä ajatusta että kyllähän sitä aikaa on joskus. Nythän sitä eletään!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

more new gear

Fusionit on nyt testiajettu. Toimii hyvin. Vaatii kyllä hieman erilaisen tekniikan kuin perinteisemmät hakut. Johtuen hakun käyrästä muodosta, on nyrkin on oltava lähellä jäätä kun lyö. Tai sitten jos lyö ylempää, on nyrkin tultava lähelle jäätä. Huukkeihin hakut toimii tietysti erittäin hyvin. Eli homma vaatii vähän vielä harjoittelua ja totuttelua, mutta erittäin tyytyväinen olen hakkuihin. Lisäksi hankin sloupin myyntipalstalta talvikiipeilykengät. Ovat huomattavasti mukavammat kiivetä kuin vaellushiihtomonot. Lisäksi olen muutenkin päivittänyt vaatetustani 2000-luvulle. On softshellii, merinovillaa ja untsikkaa. Mukavampi rämpiä, kun ei ole hullu hiki. Toisaalta hirveäsi ei tarvinnut palella. Mut en tiedä miten sitä pärjää jos kelit on -15 °C tai enemmän. Jotenkin toi meikäläisen pakkasen kesto ei ole mitään huippuluokkaa. Varsinkin sormet ja varpaat jäätyy. Mut pitää testata joskus, siis jääkiipeilyä kovilla pakkasilla.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

happy new gear

Pidemmän aikaa olen seuraillut jos tulisi mieleisiä hakkuja hakkuja käytettynä myyntiin. Mutta hiljaista oli sillä saralla, nythän noita on. Sittenhän mulla oli mielessä nämä Pezlin uudemmat nomicit, mutta kalliithan ne ovat. Varmasti erittäin toimivat, kaikillahan noi näyttää olevan kourassa, mitä netistä seurailee. No sitten tuli eteen Grivelin x-monsterit. Ja hinta oli alle satasen kappale, no parin päivän harkinnan jälkeen rupesin tilausta niistä tekemään ja huomasin että loppuhan ne on. Damn! Hakkukuume kova, mutta onhan täällä nämä BD:n fusionit alennuksessa. Kallista silti, mutta oishan tämä kova peli. No "kerranhan sitä eletään" tyyppinen itsepetos aivoihin ja hakut tilaukseen. Parin viikon päästä ne löysivätkin kotiin.

Ensituntuma oli että ompas painavat. Tuntuma on eri maata kuin mitä olen kolmea tai neljää erilaista hakkua testannut. Ruuvailin kahvapään terät irti, etten vahingoita itseäni kun testailin hakkuja tallin boulderseinällä. No lisää fiiliksiä näistä, kunhan pääsee jäätä hakkaamaan.




Trädiräkki taas laajentui pienempään suuntaan. Viime kesänä hyväksi todetut DMM:n kiilat sain mikrokiilasetin kaveriksi. En tiedä tuleeko tarpeeseen, mutta eipä paina paljoa, jos vaikka mukana kulkeekin. Pienimmät noista on kyllä jo aika henkiseen menoon tai ehkä teknoon. No kyllähän sitä teknoakin pitää joskus aloittaa harrastamaan, kunhan tässä kerkee vanheta. Liikkuvaleukaisten pienempään päähän jo parin aikaisemman metoliuksen master camin kaveriksi tuli koon #1 varmiste. Oon kyllä tykännyt näistä master cameista. Pieniä ja taipuisa varsi. Lisäksi aika jämäkän oloinen jousi, siis se mikä painaa leukoja kalliota vasten. Varmasti alienit vois olla kans aika hyviä, mutta eipä ole tullut kokeiltua.





sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Loppiaisboulderit

Seuramme bouldeskabat oli lauantaina. Saavuin innolla paikalle ja koitin aloitella helpon näköisillä reiteillä. Olihan reitit nyt merkitty värikoodein vaikeuden mukaan, mutta en kyllä katsonut koodauksia vaan rupesin repimään itseäni ylöspäin. Eli tyyli oli, että kokeillaan, jos ei mene, mietitään joku beta. Eli turhat hienostelut jätin tekemättä, jos niitä ei tarvittu. Jo ensimmäisten reittien jälkeen suuta kuivasi aika pahasti, mutta ajattelin että eipä mittään, juodaan jossain välissä. Ja kyllähän se janotti. Melkein kolme litraa vettä meni kolmen kiipeilytunnin aikana. Olis varmaan voinut juoda vähän enemmän aamulla ja edellisänä päivänä. Viimeiset kolme reittiä mitä kiipesin, oli aika tuskaisia. Ensin rupesi forkut kramppaamaan, parin yrkän jälkeen kramppaili jo hauiksetkin. Joka yrityksen välillä meni enemmän vettä ja pidemmät tauot. Viimeisen kiipemäni reitin jäljiltä oikea käsi kramppaili jo aika kivuliaasti. 32 reittiä kiipesin 34:stä, joka oikeutti jaettuun ykkössijaan herra Aben kanssa. Olin henkisesti (ja parilla Sandelsilla) varautunut illaksi B-finaalirientoihin paikalliseen kuppilaan, mutta nestehukka alisti keski-ikäisen kiipeilijänalun lipittämään vettä kotisohvalla.

Kokemusta ei ole kuin edellisvuoden vastaavista riennoista, eli jos niihin verrataan, reitit oli ehkä vaikeutuneet edellistä vuodesta. Siis oli oli vähemmän ihan helppoja reittejä. Pääasiassa kutosen reittiä, mikä kyllä maistui meikäläiselle. Palkinnot oli vähän huonontuneet. Jaossa oli mankkaa ja teippiä, kun viime vuonna sai oikeata kiipeilykamaa kuten ruuvisulkkareita yms. No itse sain Better than Schocolade DVD:n, mikä oli kyllä laadukasta kiipeilyporkkaa Sveitsin kiviltä. Suomalaisista mukana ainakin Andy Gullsten ja Anton Johansson. Mutta arvostan kyllä että kisat järjestetään joka vuosi. Kivat kinkerit. Lisäksi saadaan otteet putsattua ja laatureittejä seinille. Piristyy vähän toi boulderointikin tässä vuoden alussa. Suuri kiitos reittimestareille ja järjestäjille.

Valokuvia ei herunut keneltäkään tähän hätään.