Juhannus Olhavalla

Mulle sattui oiva mahdollisuus päästä viettämään Juhannusta Olhavalle. Vaimon tehdessä Juhannuksena kolme yövuoroa ja lapset mummolassa, pääsin katsomaan minkälaista keskikesän juhlaa suomikiipeilijät viettävät. Paikalle oli saapunutkin reippaasti porukkaa viettämään rentoa viikonloppua kiipeilyn ja retkeilyn parissa. Kiipeilijöitä oli laidasta laitaan yläköysittelijöistä wannabeträdittelijöihin sekä kokeneempiin kiipeilijöihin. (Teksti sisältää betaa miehuuskokeeseen ja Kaareen, tiedoksi on-sightia suunnitteleville)

Otinkin reissun kiipeilyn kannalta, vaikka telttayöt ja iltaoluset veivätkin parhaan terän miehestä. Ehkä kiipeilykokemukset eivät olleet kaikkein mukavimpia, mutta uskon että ne antoivat jotain henkistä kasvua. Siis en tarkoita mitään henkimaailman juttuja, vaan että sain ehkä kiipeilypäätä hieman paremmaksi. Jo Honey, jolla aloitin, joka on helppo ja hyvin varmistettava linja, tuntui jännittävältä. Tai varmaan trädi on-sightit on aina jännittäviä. Mutta koska on vain yksi mahdollisuus tehdä on-sight, en sitä yleensä halua jättää välistä. Vaikeammilla reiteillä kyllä ylököysittelen mieluusti alkuun. Mutta oman on-sight tason greideissä jos mennään, onnistununeen nousun tunne on erittäin palkitseva. Aloituspäivään sain vielä Kehrääjän ja Sammalrännin saittaukset tehtyä. Tuo sammalränni on kait hiljattain puhdistettu ja ei ole siis nimensä mukainen. Todella hyvää vitostason trädiä. Mutta kyllä siellä vähän singeriä oli jaloissa.

Juhannusyön temppuja.

Komeita miehiä.

Kattelin perjantaina jo erään porukan yrkkäilyä Miehuuskoe 6c reitillä ja lauantaiaamuna eli puoliltapäivin vein sinne yläköyden. Neljän kaljan krapulan (kolmekymppisten ongelma) tai huonon unen jäljiltä reitti näytti ankkurilla ollessa todella pahalta. Alku timakka hänkki ja lopussa nyrkkihalkeama joka aukeaa vaativan näköiseksi rakoseksi. No kyllähän siinä lämpesi ja homma rupesi pelittämään, kun betaneuvoja annettiin ja jammihanskojakin pääsi lainaamaan. Kahden yläköysiyrkän jälkeen köysi alas ja sendaus. Miehuuskoe suoritettu hyväksytysti. Jännää kuitenkin on, että vaikka tämä oli greidiltään vaikein mitä kiipesin, se jännnitti vähiten. Tutustuminen reittiin auttaa aivan älyttömästi.

Miehuuskoe.

Viimeinen varmistus, betana yksi nyrkkijammi ja laybackilla loppuun.

Jossain välissä kakkostelin Vekara variaation, oi miten helppoa ja mukavaa tulla perässä. Lisäksi Puntarin kiipeäminen oli hienoutta. Suurimman osan jo ruvetessa illanviettoon oli minulla vielä verkkaisen mukavan päivän jälkeen haluja kiivetä. Oli aika on-sight yrkätä Kaari. Ja rajoilla mentiin. Kruksissa olin kauan, tutkin ja epäröin. Etsin varmistuksille paikkaa, pari sainkin, mutta en ollut niihin täysin tyytyväinen. Etsin otteita ja näin pienen krimppilistan, en yletä. Sitten kiipesin alaspäin ja huomasin paremman paikan kiilalle. Pomminvarma, ajattelin. Otin kengät pois ja lepäilin kruksin alapuollella olevalla pikkuhyllyllä. Varmistaja poltteli tupakin, joten pulssi kerkesi tasaantua ja ajatukset kasaantua. Uutta yritystä ja jalat vain ylemmäksi. Ylsin listaan ja sain kruksin ohitettua. Kiiloja olin viljellyt ahkerasti, joten jatkot loppuivat. Reittiä oli vielä jäljellä, no onneksi liikkuvaleukoja roikkuu vielä matkassa, nyt vain yksittäisiä varmistuksia. Ei kahta samaan paikkaan. Lopussa katon ylitys kitkasläbille. Ylityksessä oli pitoni tai vastaava, mutta se piti ohittaa kiltisti ja hiipiä släbille. No joku 0.75 camu siihen meni ja siitä hiippailut toppiin. Yläankkureissa huomasin yhden jatkon roikkuvan valjaissa, vielä etupuolella. Kaulassa roikkui myös slingi, minkä olisi saanut siihen pitoniin. Ei ihan terävintä ajatuksenjuoksua. Tai ehkä ajatukset oli täysin kiipeämisessä. Aikamoinen kiipeilykokemus. Puoliltaöin vielä uinti kaupan päälle, aika mahtava Juhannus. Jurin tokaisu: "Nyt kun olen käynyt täällä, en ole elänyt elämääni turhaan" antoi illalle vielä muistutuksen. Elämme mahtavia aikoja, etuoikeitettua elämää. Voimme harrastaa ja käydä paikoissa vapaasti.

Leirielämää.

Luomun näköinen reitti.

Wannabeträdittelijöitä.

Joskus on hyvä katsella hetki maisemia.