East side bouldering 2013

Oon kannellut kameraa ja kolmijalkaa mukanani bouldereilla käydessä. Valokuvien ottaminen on jäänyt minimiin, mutta usein olen lyönyt kameran videoimaan kun probleemia on ratkottu. Näistä sitten kokosin tämmöisen mukavan pätkän. Vaikka ideana oli kuvailla kiipeilyn oheen jotain luontokuvaa yms. mitä on yleensä bouldervidoissa nähty. Tarkennetaan kiveen ja sammaleeseen, kuvataan jotain muurahaista tai muuta jänskää. No sellaiseen ei ole minun boulderkeikoilla ole ollut aikaa! Kamera päälle ja eikun sormet kiinni kiveen. Aikaa on kato vähän ja se käytetään kunnolla. Ehkä ensi kaudella. Lisäksi tuosta kuvanlaadusta oli pakko tinkiä, vimeon 500 megaa nääs rajoittaa. Youtubella taas on aikarajoitus 15 min, mutta ei se laatu siinäkään mikään hyvä ole. Tässä siis Itä-Suomesta vähän boulderii:


East Side Bouldering 2013 from Antti Turunen on Vimeo.

Syksyiset kiipeilyt

Keijutanssia.

Aina oon halunnu ensinousta 7A:n boulderin. Ja nyt kuultiin juttua mahdollisesti uusista kivistä Nunnalahden (Juuka) suunnalla. Ihan siinä tien varressa. Käytiin katsomassa blokit ja eipä sieltä mitään erikoisempia löytynyt, mutta jotain puuhasteltiin sentään. Yhden kiven reunasta lähdin tutkimaan mahdollista probleemaa ja siitähän se pähkinä lopulta aukesi. Nimeksi tuli keijutanssi, epämääräisen läpänheiton johdosta. Vaikeutta voisi olla 6C - 7A akselilla, vaikea sanoa. Kannattaa käydä kokeilemassa, jos Nunnanlahteen on menossa. Kivet näkyy kutostielle Joensuusta mennessä vasemmalla. Lisäksi sinne tuli muutama helpompi linja ja potentiaalia helpoille ja matalille reiteille on vielä.

"The best climber in the world is the one who's having the most fun."

Käytiin vielä Moisseenvaarassa heittämässä kesän viimeiset köysittelyt. Mukavaa oli, vaikka kylmäähän se kivi oli. Mutta helpompia reittejä oli ilo kiivetä. Tarkoitus oli käydä kiipeämässä uusi trädilinja, Risto Reipas. Pikkusen oli pitkät varmistusvälit, mutta jännää oli. Välillähän sen pitääkin olla. Siinä olin sitten kolme metriä semmoisen ison katon alla sisäkulmassa ja tuumin että eihän tänne saa varmistuksia. Edellinenkin on jossain tuolla kaukana. No pienimmän mastercamin mitä löytyi sain kiinni pikku halkeamaan. Lähdin jatkamaan. Hyvä saideri, mutta multainen ja kostea. Ihmettelin että miten tämä on kiivetty, kun ei ole putsailtukaan kunnolla. Kiipesin vähän matkaa takaisin ja tuumin lisää varmistuksia. Ei tuon mastercamin varaan tätä voi jättää. Näin kolon vähän ylempänä. Siis ei mikään halkeama vaan semmoinen hassu muoto, johon sain punaisen camun kiinni. Sitten kurottelua ja otteiden etsintää, ihan kuin olisi vähän hänkkiä, vaikkei tainnut olla. Hyvät otteet löytyi ja sain itseni sisäkulmasta feissille, pois katon alta. Siitä näin että sitähän oli puhdistettu ihan kunnolla ja ajatus heräsi että reittihän on mennyt feissille jotain viisi metriä ennen kattoa. Varmistin asian myöhemmin ensinousijalta ja totta, tuli kiivettyä oma variaatio ihan vahingossa, ground-uppina. Vaatteet likaisina, varpaat jäässä ja nenä vuotavana kömmin kuulaassa syysilmassa kallion päälle. Ruskainen nuori metsä avautuu eteeni auringonpaisteen antaessa parhaat värit tähän syksyn viimeiseen seikkailuun köyden päässä.

Joona tutustumassa One legged hookeriin.

Jari periferiaterapiassa.

To the next level

Jumi on voimaa, sanoivat voimanostajat joskus. Viikontakainen boulderreissu jumitti hartiat ja niskat tavalla, jota noissa lihaksissa en muista kokeneeni. Palautteluliikkeiden ja pienien hierontojen jälkeen sain kuitenkin paikat auki. En heti, mutta viikon mittaan. Yhdet nopeat sormilautatreenit viikolla ja lauantaina kiville. Vaikkei mulla ole oikein mitään pakkopäästä-projektia ole nyt ollutkaan, on pitänyt vähän laittaa tavoitteita, että jaksaa treenata. Ja tämä Humanoidi oli siihen tarkoitukseen hyvä. Mietin sitä jo alkukesästä, mutta mestoille ei kesällä tullut lähdettyä. Ekalla sessiolla avasin alun muuvit ja toisella loppupätkän. Sitten linkitys ja lähetys. Mikään kaunein kiipeilysuoritushan se ei ollut, kuten ei monesti minun kiipeilyt yleensäkään. Mutta väliäkös sillä vaikka nauhalle sen otinkin. Julkaistaan jossain vaiheessa.

Humanoidi

Mitään superfiiliksiä homma ei herättänyt. Varsinkaan jos vertaa viime syksyn Slippery When Wetin (7B+). Silloin olin ihan fiiliksissä vielä kotonakin. Nyt tulin kotiin ja iltapalalle lasten seuraan. Ja mitä tulee tylsyydestä itkemisestäni, varmasti jännempää oli olla viikolla DJ:nä ala-asteelle kuin käydä boulderoimassa.

Ansa kämmenkivellä.