Boulderkesä elävänä kuvana

Köysikiipeily on tehnyt tilaa boulderoinnille tämän suven aikaan. Ajattelin että koitetaan nyt vähän panostaa vähän boulderiin, jos siinä vaikka kehittyis. Uusille numeroille en ole päässyt, mutta kyllä ulkoboulderointi näkyy positiivisesti köysikiipeilyssäkin. Niin ulko- kuin sisäkiipeilyssä. Toki sisätreeniäkin on välillä suoritettu.

Taas olen kuvaillut kiipeilyjäni ja nyt sainkin inspiraation tehdä pienen videokoosteen kesän bouldereista. Vielä jäi pari pätkää kovalevylle, mutta katellaan niitä syssymmällä. Videotallenteet tulee yleensä tehtyä yksin, vaikkei se mikään sääntö ole. Yksin boulderoidessa kuvaaminen on vaan hyvää oheistoimintaa. Seurassa taas jutustutelu, spottaus ja kannustaminen ottaa oman osansa niin ei aina jaksa kameraa viritellä. Kuvaus tosin on mulla ollut aika huonolla teknisellä tasolla. Staattista kuvaa, maksimissaan kahdella kuvakulmalla puhelimella kuvattuna. Kiipeilytekniikka ei vielä ole hioutunut kovin kauniiksi ja kuvatut pätkät ovatkin vain tallenne sendaustaistelusta omien rajojen ääripäässä. Autenttinen dokumentti kiipeilysuoritteista.



Muutama sana videon bouldereista. Ensimmäisenä on kauden aloitus Liperin kiviltä, jossa mainio krimppi + slouppikanttinen Kantti SS 7A+. Toinen pätkä on Juuan Nunnanlahdeta, jossa monesti Hirven Hommat 7B+:n alkua ihmetelty probleema aukesikin brutaalilla pinchaamisella (mikä sana?) ja huukkaamisella. Kolmas on Kivilahdessa Nuutin leiskauttama Aeroflot 7B+, joka otti varmaan kaksi yrkkää. Kivilahdessa sain myös kiivettyä pitkäaikaisen projektini Garmin 7C:n. Tämän kohdalla piti sattua monta asiaa kohdalleen että reitti taipui. Ensinnäkin sateetonta keliä oli ollut pari viikkoa ja sitten sattui pari hellepäivää. Helle tällä boulderilla on hyvä asia, koska paikka on niin kostea. Garminillekin olen monesti tullut toteamaan että otteet on märkiä, vaikkei ole satanut useaan päivään. Toinen asia, mikä edesauttoi sendausta, oli hyvät yöunet ja kiireetön päivä. Väsyneenä tai huonosti palautuneena ei kiivetä niitä omia maksimeja. Itikoita ja paarmoja oli hirveästi, mutta sellaista se keskikesällä on. Viimeisenä vielä ensinousu Toinnein Keiju -kiveltä Lieksasta. Kivi oli ilmestynyt jossain vaiheessa 27cragsiin ja ihmettelinkin että mites sieltä korvesta kivi on löydetty. Kuulin myös juttuu että se olisi jossain Geokätköilysivulla ollut, mutta mä niistä mitään tiiä. Kivi oli kesämökkiä, niin sieltä sai kivat pienet bouldersessiot piristämään kesälomaa.

Big wall tekniikkatreenit Olhavalla

Jossain vaiheessa elämää tahdon kokea bigwall-kiipeilyn vaikeudet ja hienoudet. Vaikka en ole mikään korkeiden paikkojen friikki, jokin siinä seinällä elelyssä ja nousemisessa viehättää. Ja jos on haaveita, jotka kokee mahdolliseksi toteuttaa, sitä kohti sitten pienin askelin koittaa suunnistaa. En tiedä onko tämä mahdollista vielä tälle kesää aikataulujen ja elämäntilanteen takia. Ensimmäiseksi paikaksi luonnollinen valinta kokea usean päivän bigwall fiilikset on suunnata Stora Blåmannin pohjoisseinälle Norjaan.

Olhavareissun alkuperäinen idea oli tulla jo aikaisemmin keväällä jäiden aikaan. Ja oli tarkoitus myös kiivetä jotain teknoreittejä, mutta perushommien harjoitteluun meni jo sen verran aikaa että oikeat teknoreitit jäi odottelemaan. Kiipesimme kliinillä teknolla ja vapaakiipeilyllä (vaelluskengillä) helppoja reittejä.

Ensimmäinen asia oli tietysti portaledgen pystytys. Ledgehän me vuokrattiin Adventure Partnersilta. Koskaan en livänä moista ollut nähnyt. Yrityksen ja erehdyksen kautta saatiin ledge läjään ja ensimmäinen yö menikin teltta-alueen seinän juuressa. Siitäpä olikin hyvä seuraavana päivänä tehdä pienet haulaus- ja jumarointitreenit aamusta, sekä perus teknoilutekniikan kertaus. Iltapäivästä suunnattiin laatalle ja pystytettiin ledge Lenina-T ankkurille. Nyt ledgen pystytyksen vaikeusaste hieman nousikin seinällä roikuskelun takia. Lisäksi kaikki remmit tuntui olevan täysin sotkussa. Itsellä meinasi jo hermo mennä, mutta Eero onneksi jaksoi pysyä rauhallisena. Ja kyllähän se kasaan saatiin. Hienoahan se oli bisse ottaa ja unetkin onnistui hyvin.

Ensimmäinen yö portaledgessä

Haulaus- ja jumarointitekniikkaan tutustuminen.

Tricam ensimmäistä kertaa käytössä.

Salamateknoa

Lisää haulausta.

Viimein ledge kasassa, nyt selfieitä!

Eli ledgieitä

Viimeiset haulaamiset.

Hienot on taustat.

Ja eikun kotia.

Lappeenrannan kisat

Eli NorppaBoulderit. Koitin lähteä kisoihin hieman eri moodilla kuin yleensä. Yleismoodi minulla on ollu että hyvää treeniähän tää on. Nyt ajattelin että koitan kaikkia reittejä ja millekään reitille ei saa ottaa kolmea yrkkää enempää käymättä välillä jossain muualla. No lopputulos ei ollut samaa kuin olisi toivonut. Kaikkia reittejä en kokeillut. Lisäksi kiipesin reittejä liian hitaaseen tahtiin, osa jäi kiipeämättä ajan puutteen vuoksi. Hidastelu johtui voimien säästelystä ja kohteliaisuudesta "mee sinä vaan, mä ootan tässä". Tän talven kisat on varmaankin kisattu, koitetaan järkevämmin seuraavana "kisakautena". Kameraa ei tullut mukaan, mutta tässä pari kännykkäräpsyä finaaleista:

Jyväskylän kisat

Aina löytyy ensimmäinen kerta jokaiselle asialle, tällä kertaa vierailu Jyväskylän Boulderpajalle kisaamaan. Kisavalmistautuminen oli kaksipäiväinen päänsärky ja pelko flunssasta. Hyvin silti jaksoin kiivetä vaikka parin vaikeamman väännön jälkeen aika pahat jälkihiet iski päälle. Tässä vielä valokuvia todisteeksi että oltiin paikalla:

Vain yksi kiipeilijä kerrallaan.

Hikinen kalju -mies

Nuutti

Juha

Koponen on kuulemma ruvennu bodaamaan, jalkapäivät vaan on unohtunu.

Sijoitus taisi itselläni olla 26/52 eli tämän keskinkertaisempi en voinut olla. Parasta oli kuitenkin voittaa arpajaispalkinto, valitsin BD:n liian isot housut, pitänee varmaan ruveta bulkkaamaan. Boulderpaja oli paikkana ihan kiva ja henkilökunta reipasta. Myös reitit oli hyviä minun makuun, sopivan yksinkertartaisia kisavääntöön. Patjastahan me hieman itkettiin, jalat däppäsi tuohon kulmaan ja muutenkin liian kovalta tuntui, mutta kyllä se pädin voittaa.